Artikkelit

Matelija eläinkaupasta, kasvattajalta, kodinvaihtajana vai rescuena?

Matelijoita, kuten monia muitakin lemmikkieläimiä, voidaan hankkia ainakin neljästä eri paikasta: eläinkaupoista, kasvattajilta, kodinvaihtajina tai rescue-tapauksina. Näissä kaikissa on omat plussansa ja miinuksensa, joita käyn alla läpi oman näkemysteni valossa.

ELÄINKAUPPA

Ensimmäinen selkeä paikka ostaa matelija (ja moni muukin pieneläin) on eläinkauppa, joita varmasti löytyy ympäri Suomea jokaisesta vähänkin suurehkosta kaupungista. Monelle aloittelevalle herppeilijälle eläinkauppa onkin monesti paikka, josta ensimmäinen terraarioeläin hankitaan. Myös itse hankin ensimmäiset leopardigekkoni läheisestä eläinkaupasta, sillä se oli helpoin ja nopein tapa. Näin jälkikäteen en ehkä menisi aina siitä, mistä aita on matalin, vaan pyrkisin hankkimaan eläimen luotettavasta ja osaavasta paikasta – vaikka se sijaitsisikin vähän kauempana. Sellainen paikka voi toki olla myös eläinkauppa, mutta ei aina välttämättä se lähimpänä sijaitseva liike. On siis kannattavaa oikeasti nähdä vaivaa terveen ja hyvävointisen lemmikin etsintään, eikä asiaa tarkemmin pohtimatta heti suunnata hakemaan eläintä lähimmästä mahdollisesta paikasta. Aika usein eläinkaupoissa eläimet myös maksavat enemmän kuin esimerkiksi kasvattajilla.

Oman havaintoni mukaan valitettavan moni eläinkauppa hoitaa eritoten matelijoita puutteellisesti, sekä myy matelijoita aivan liian nuorella iällä ja monesti myös huonokuntoisina. Myyjän tietämys matelijoista saattaa olla onnetonta ja joissain tapauksissa myyjän ohjeistukset perustuvat myös ylimääräiseen rahastukseen. Tällaisesta eläinkaupasta matelijaa ei kannata hankkia. Houkutus ostaa huonokuntoinen eläin säälistä ja “pelastaa” se parempiin oloihin voi olla suuri ja tavallaan ymmärrettävä, mutta samalla tulee kuitenkin tukeneeksi väärin toimivaa eläinkauppaa, mikä ei sekään kyllä hyvä juttu ole. Lisäksi jos ostaa huonokuntoisen eläimen voi tulla tuoneeksi omaan talouteensa mahdollisen tartunnanaiheuttajan tai kalliita eläinlääkärikäyntejä vaativan menoerän. Eläinkauppojen eläimet ovat myös useimmiten (eivät tosin aina!) tukusta, eivätkä tukusta tulleet eläimet ole yleensä yhtä terveitä kuin luotettavalla kasvattajalla syntyneet ja kasvaneet eläimet. Toki tukkueläinkin voi silti olla terve ja ongelmaton. Kaikkia matelijalajeja ei myöskään yksinkertaisesti saa hankittua kasvattajilta, koska kasvattajia ei välttämättä juuri ole, ainakaan kotimaisia. Tällöin eläintukut ovat ainoa vaihtoehto ja eläinkauppa on helpoin (ja ainoa?) taho, jonka kautta eläintukusta pääsee eläimiä hankkimaan.

Eläinkauppojen eläimissä yksi mahdollinen riski on myös se, että myytävillä eläimillä (myös näennäisesti terveillä) voi olla esimerkiksi tarttuvia sairauksia tms. Myytävät eläimet kuitenkin asuttavat samoja terraarioita, ja yhden löytäessä kodin samaan terraarioon muuttaa pian toinen. Enkä menisi takuuseen, että aivan jokaisessa eläinkaupassa vaivaudutaan pesemään ja desinfioimaan tyhjilleen jääneitä terraarioita aivan kunnolla, saati pesemään käsiä aina, kun siirrytään hoitotoimenpiteissä terraariosta toiseen.

Lisäksi vaikka yleensä eläinkaupoissa ollaan eläinten alkuperätodistusten suhteen valveutuneita, ostajan tulee silti olla tarkkana ja huolehtia, että eläin myydään tarvittavien paperien kera (lisää alempana kodinvaihtaja-osiossa).

Eläinkauppa ei kuitenkaan ole missään nimessä aina ehdoton ei, enkä sano, etteikö eläinkaupasta voisi saada myös täysin tervettä ja hyvinvoivaa eläintä! On oikeasti myös osaavia ja hyviä eläinkauppoja, joissa eläimet – myös matelijat – hoidetaan hyvin ja ne myös hankitaan luotettavista paikoista, kuten hyviltä kasvattajilta, jolloin ne ovat todennäköisemmin terveitä. Tai jos eläin tulee tukusta, niin eläimelle pidetään tarpeeksi pitkä karanteeniaika, eikä sitä luovuteta uuteen kotiin huonosti syövänä ja “toimivana” tai liian pienenä. Tällaisia oikein toimivia hyviä eläinkauppojakin on ja niistä voisin itsekin kuvitella hankkivani terraarioeläimen 🙂 Monia lajeja myös saa ainoastaan eläinkauppojen kautta, koska kasvattajia ei Suomessa ole.


KASVATTAJA

Suomessa moni myös kasvattaa yhtä tai useampaa matelijalajia, ja ainakin yleisimpien matelijalajien (leopardigekko, parta-agama, viljakäärme jne) kasvattajia löytyy varsin helposti. Kasvattaja on monesti suositelluin vaihtoehto, ja myös itse yhdyn tähän. Tietty kasvattajiakin on monenlaisia ja osa parempia kuin toiset, mutta tunnettu ja suositeltu pitkäaikainen kasvattaja on melko varmasti hyvä valinta.


Kasvattajalta hankitun matelijan etuihin lukeuvat ensinnäkin se, että hyvältä kasvattajalta hankittu eläin on todennäköisemmin terve ja kaikin puolin “toimiva”, sekä usein myös käsittelyyn ja ääniin tottunut. Niiden, jotka tiettyä matelijalajia kasvattavat, voidaan myös olettaa olevan perehtyneitä kyseiseen lajiin ja sen vaatimuksiin ja oikeaoppiseen kasvattamiseen ja myymiseen. Hyvä kasvattaja ei esimerkiksi luovuta poikasia uusiin koteihin liian nuorena tai huonosti syövänä tai “toimivana”, eikä ilman kasvattajatodistusta. Lisäksi kasvattajille eläinkasvatus on yleisesti ottaen vain harrastus, eikä elinkeino, joten eläimiä ei lisäännytetä “väkisin” (jos nyt niin voi sanoa…), eikä eläintä tarvitse myydä ihan kenelle tahansa ja ihan millaiseen kotiin tahansa. Hyvältä kasvattajalta ostaessaan ostaja saa eläimen paperit ja monesti myös kirjalliset hoito-ohjeet, sekä kasvattajan tuen ja avun mahdollisten ongelmien sattuessa. Varsinkin kasvattajan tuki ja apu voivat olla ensiarvoisen tärkeitä aloittelevalle matelijaharrastajalle, ja miksei toki kokeneemmallekin.

Muutoinkin kasvattajalta hankkiessaan omistaja tietää, milloin ja millaisissa oloissa eläin on syntynyt ja millaisessa kodissa se on kasvanut. Tukkueläinten kohdalla taas omistaja tuskin saa tietää eläimen alkuperästä ja historiasta muuta kuin synnyinmaan ja (enemmän tai vähemmän tarkan) syntymäajan.


Luotettava ja osaava kasvattaja on siis mielestäni yleisesti ottaen paras vaihtoehto. Huono puoli kasvattajavaihtoehdossa on se, että kasvattajilla on saatavana eläimiä vain rajoitetusti ja tiettyihin aikoihin vuodesta, joten joskus ostajan on vain oltava kärsivällinen. Lisäksi eläintä voi mahdollisesti joutua noutamaan pitkänkin ajomatkan päästä. Sanoisin silti, että vaivannäkö ja ajomatka ehdottomasti kannattavat jos sitä myötä saa terveen ja aktiivisen lemmikin, sekä kasvattajan elinikäsen tuen.

KODINVAIHTAJA

Eläinkauppojen ja kasvattajien lisäksi matelija voidaan hankkia kodinvaihtajana, mikä tarkoittaa siis nimensä mukaisesti sitä, että eläin vaihtaa kotia. Kodinvaihdon syy voi olla esimerkiksi edellisen omistajan muuttunut elämäntilanne, sairastuminen tai ihan vain kyllästyminen tai harrastuksen lopettaminen. Kodinvaihtajia näkee myytävän tai joskus myös annettavan Facebookin matelijoihin keskittyvissä (myynti)ryhmissä, sekä Tori.fi:ssä ja vastaavissa myyntipaikoissa.


Kodinvaihtajan hankkiminen on mielestäni hyvä vaihtoehto varsinkin silloin, jos ei tarvitse tai halua kovin nuorta eläintä (vaikkakin toki myös nuoria eläimiä voi olla kodinvaihtajina). Joskus kodinvaihtaja voi tulla vastaan sattumalta omassa lähipiirissä, jolloin voi tuntua houkuttelevalta ajatukselta tarjota eläimelle koti. Yleensä kodinvaihtajista ei myöskään pyydetä paljoa (tai lainkaan) rahaa, vaan pääprioriteetti on hyvä uusi koti. Välillä kodinvaihtajia näkee myytävän terraarioineen päivineen, jolloin eläimelle ei tarvitse erikseen lähteä järjestämään asumusta ja tarvikkeita.


Kodinvaihtajan (ja ihan mistä tahansa muualtakin ostetun matelijan) kohdalla omistajan on kuitenkin ostohetkellä huolehdittava, että eläimeltä löytyvät tarvittavat todistukset osoituksena siitä, ettei sitä olla salakuljetettu, laittomasti kasvatettu tai luonnosta pyydetty (Herppi.netin artikkeli aiheesta). Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen eli SEY:n mukaan valtaosa terraariolemmikeistä tarvitsee jonkinlaisen todistuksen alkuperästään, ja osa lajeista, kuten kreikankilpikonna, pitää myös tunnistusmerkitä. Kansainväliset listat eri lajien asemasta ja niiden tarvitsemista todistuksista löytyvät netistä, esim. täältä. Paperittomasta matelijasta ei saa pyytää rahaa, joten jos on ostamassa kodinvaihtajaa, tarvittavat paperit tulee löytyä.

Lisäksi kodinvaihtajan kohdalla omistaja ei voi aina tietää, millainen historia eläimellä on ylipäänsä takanaan. Se voi mahdollisesti olla asunut useassakin eri taloudessa elämänsä aikana ja ollut hyvin monenlaisessa hoidossa ja kohtelussa. Joillekin kodinvaihtajille on voinut aiemmassa kodissa kehittyä esimerkiksi MBD (Metabolic bone disease) tai muu sairaus/terveysongelma vääränlaisen hoidon myötä, jolloin uuden omistajan kontolle jää hoitaa eläin taas kuntoon. Matelija voi myös olla säikky ja arka silloin, jos sille on aiemmassa tai aiemmissa kodeissa sattunut traumoja.

Toisaalta kodinvaihtaja voi myös olla elänyt moitteettomassa hoidossa hyvässä kodissa, jolloin uusi omistaja saa siitä todennäköisesti palkitsevan ja ongelmattoman lemmikin.

RESCUE

Rescuella taas viitataan useimmiten kodittomiin tai kaltoinkohdeltuihin matelijoihin, joille etsitään esim. löytöeläinkodin kautta uutta kotia. Suomessa toimii esimerkiksi HeKo-rinki, joka auttaa etsimään uusia koteja kodittomiksi jääneille matelijoille ja sammakkoeläimille. Esimerkkinä rescue-tapauksesta voisi olla esimerkiksi luonnosta löytynyt lemmikkikilpikonna, joita sillointällöin löytyy Suomenkin luonnosta joko karanneina tai hylättyinä. Suomessa rescue-matelijoita ei kuitenkaan ole läheskään yhtä paljon kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, missä kodittomia ja kaltoinkohdeltuja eläimiä löytyy pilvin pimein. Ainakin oman havaintoni mukaan Jenkeissä rescuen ja kodinvaihtajan hankintaa pidetään oikeutetumpana ja arvostetumpana kuin kasvattajalta hankitun nuoren “uuden” matelijan hankintaa. Adopt, don’t shop, ja sitä rataa. Toisaalta Yhdysvallat on todella iso maa ja siellä voi hyvinkin olla, että esimerkiksi leopardigekkoja ja parta-agamia on kodittomina yhtä paljon kuin meillä Suomessa on esimerkiksi lemmikkikaneja, joten on ymmärrettävää, että siellä suositaan kodinvaihtajia ja rescue-matelijoita kasvattajilta ja eläinkaupoista ostettujen sijaan.


Rescuen hankkiminen on ehdottomasti jalo ja hyvä teko, ja on tärkeää, että kodittomatkin matelijat saavat kodin. Ostajan on kuitenkin tiedostettava rescue-eläinten riskit, kuten mahdolliset loiset ja muut sairaudet ja terveysongelmat (karanteenin tärkeys!). Rescue-matelija saattaa myös – sen historiasta riippuen – olla säikky tai arka, jolloin omistajalta vaaditaan kärsivällisyyttä ja osaamista käsitellä arkaluontoista eläintä. Rescue-eläin siis saattaa mahdollisesti osoittautua hieman haastavammaksi lemmikiksi ainakin aluksi, ja mahdollisten eläinlääkärikulujen myötä myös kalliimmaksi, joten sanoisin, ettei rescue-matelija ole välttämättä helpoin ja suositeltavin vaihtoehto ihkaensimmäiseksi matelijaksi.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s